Unet on mahtavia. Niissä voi olla kuka vaan, missä vaan, kenen kanssa vaan. Itse harrastan ylensä hyvin monipuolisia unia. Ja erikoisia unia. 

Kun olin pieni, näin unimailman kuin television. Uniin tuli mainoskatkoja joissa mainostettiin tulevia unia ja oli jatkosarjaunia, jotka jatkuivat lyhyen 'tapahtui viime yönä'osion jälkeen yöstä toiseen. Välttelin painajaisa määritellen uniaikoja ja välillä menin aikasemmin nukkumaan nähdäkseni jonkun unen. Tämä unimalli loppui vasta kun sain viimeinkin TVn. (Lapsena kotona ei ollut telkkaria) 

Nykyään en muista unia joita näen kovin usein. Välillä taas tulee kausia jolloin muistan jopa 4 tai 5 unta samalta yöltä. Muutama päivä sitten näin unen jonka muistan. Tai suurinpiirtein muistan. Nopeasti selitettynä ystäväni seurusteli exäni kanssa ja kaikki kertoivat minulle kuinka uskomattoman ihana ystäväni on. Exä paljasti sen olevan paljon parempi sängyssä ja muutenkin. Kaikki puhuivat siitä. En ylensä ole kateellinen mutta jostain syystä tämä uni sai minut uskomattoman vihaiseksi. Heräsin kiukkuun ja minun teki mieli vaan huutaa. Myöhemminkin kun olin tajunnut että kyseessä oli vaan uni eikä hän voisi ikinä tehdä minulle niin, jäi tunteet pauhaamaan. Kiukku, raivo, pettymys, kateus. Käsittämätön viha. 

En päässyt yli niistä tunteista ennen kun olin kertonut suoraan ystävälleni olevani hänelle vihainen tyhmän unen takia. Se sai mut miettimään. Outoa miten epäaidot tilanteet aiheuttaa niin paljon aitoa tunnetta. Painajaiset aiheuttaa pelkoa jne. Ja miksei sitä pysty hallitsemaan? Vaikka tajuaa että mikään ei ollut totta jää tunne jylläämään välillä ihan samalaa tavalla kuin jos tilanne olisikin ollut tosi. 

Myös moniin muistoihini liittyy tunteita. Ehkä jopa vahvemmin kuin faktat. Joskus käy niin että faktat alkaa hämärtymään mutta tunnetilan muistaa. 

Elämä on jännää... O.o