Muistan jo kauan sitten miettineeni Harry Potter ja Azkabanin vankia katsellessa, että minkä avulla loisin suojeliouksen. Sen luomiseen tarvitaan onnellinen muisto. Lupin opetti pyytämällä Harryä muistelemaan onnellisinta hetkeään. Tämän jälkeen olen aina välillä sitä miettinyt. Jos minun pitäisi valita elämäni onnellisin hetki, mikä se olisi? 

Olisi varmaan helppoa pohtia sitä jos elämässä olisi käynyt jotain uskomattoman suurta. Kosinta, naimisiinmeno, lapsen syntymä. Jokin tälläinen asia tulee varmasti korvaamaan tämänhetkisen onnellisimman hetkeni. 

On monia asioita joista olen todella onnellinen. Ystävät. Perhe. Suku. Aurinko. Koirani. Ja niin edelleen. Mutta nämä asiat ovat monen onnellisen hetken yhteensaamia. Ei ole yhtä tiettyä hetkeä jolloin sain perheen. On hetki jolloin sain koirani, mutta ei se silti ole onnellisin hetki. Ystävien kanssa on monta hyvää muistoa, on kertoja jolloin olin aivan varma että kuolen nauruun. Mutta ei nekään yksittäisinä ole elämäni onnellisimpia hetkiä. 

Minun onnellisin hetkeni oli ensimmäisen pitkäaikaisen poikaystäväni seurassa. Puoli sukua oli mennyt äitienpäiväksi tapaamaan mummiani, ja minun äitini meni pyytämään silloista poikaystävääni (jota nyt kutsun Antiksi) mukaan. Olimme seurustelleet vasta vähän yli kuukauden joten luonnollisesti jännitin asiaa. Antti lupautui harmikseni mukaan. 

Oli uskomattoman ihana ilma. Aurinko paistoi ja oli todella lämmintä. Sukuni puuhasteli tapansa mukaan ja me käytiin Antin kanssa kävelyllä, esittelin paikkoja ja vaeltelimme ympäriinsä. Veljeni korjaili mummilan kattoa. Kun korjaustyöt oli saatu valmiiksi kipusimme Antin kanssa ylös ja istuskelimme katonharjalla. Hän sanoi rakastavansa minua. Minä vain hymyilin. 

Juuri siellä katolla oli onnellisin hetkeni. Sukuni ja perheeni oli alhaalla. Mies, johon olin rakastunut oli vieressäni. Hän kertoi rakastavansa minua. Aurinko paistoi ja valaisi kaunista maalaismaisemaa, joka tarjosi upeat näkymät. Lampaat yrittivät löytää ruohotupsuja. Koski kuohusi kauempana. Tunsin itseni enemmän rakastetuksi kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki oli elämässä hetken verran täydellistä. 

Vaikka me ei olla enää yhdessä, on silti paljon hyviä muistoja. Vaikka huonoja onkin enemmän, Onnelliset muistot säilyy eikä kukaan ota niitä minulta ikinä pois.

Laitan vielä pari kuvaa äitienpäivästä pari vuotta sitten, kevättä odotellen..