Mä olin joskus naiivi ja uskoin rakkauteen. Mä uskoin ihmisten luontaiseen hyvyyteen. Ajattelin myös, että ei mua petettäis. Että sitä tapahtuu kun nainen ei anna tarpeeksi tai kun mies ei huomioi ja arvosta.

Nyt mun on vaikea luottaa ja uskoa. Yritän ensimäistä kertaa pitkään aikaan luottaa toiseen niin paljon että se ei olis vaan fuckbuddy vaan oikee poikaystävä.Mut ei tä ole helppoa. 

Olin eilen clubeilemassa kyseessä olevan miehen kanssa. Huomasin tarkkailevani sitä. Katsoiko se muita naisia? Flirttaileeko se? En osaa enää olla enää mustasukkainen, vaadin vaan rehellisyyttä. Miksi se ei sano suoraan että ompas isot tissit, panisin!? Sitten vähän myöhemmin se sano että jos haluut voit lähtee kotiin. Siinä vaiheessa alko kyllä vituttamaan. Eikö sitä seuraa voi pokata vaikka huomenna kun en ole mukana. Eihän se tietenkään sitä ollut tarkoittanut. Halusi lähteä mun kanssa.

Sitä on vain vaikea uskoa toiseen kun on aikaisemmin saanut jonkun kiinni teosta. Liian monta kertaa.

Turhaa ärsyyntymistä menneitten takia. Kai sitä joskus vielä uskoo että miehiä jotka ei petä on vielä olemassa. Ehkä jopa joku päivä ajatus parisuhteesta jossa mies ei petä on normaali, eikä haave.